Hotelli Seurahuone elävöitti Helsingin yöelämää aina 1970-luvulle asti

Seurahuone on Helsingin vanhin yhtäjaksoisesti samalla paikalla toiminut hotelli. Moni historiallinen rakennus on tuhottu modernisoinnin vimmassa, mutta charmikas Seurahuone on saanut jäädä. Kun Hotelli Seurahuonetta alettiin suunnitella Helsingin Kaivokadun ja Itäisen Heikinkadun kulmaukseen rakenteilla olevaan kivitaloon kelpasi siihen vain kaikista modernein ja tyylikkään eurooppalainen hotellitekniikka. Kaikkiin huoneisiin asennettiin puhelimet, kylmä- ja lämminvesijohdot, seiniin upotettiin kaakelit ja huoneisiin johtivat kaksinkertaiset ovet. Sisustukseen oli haettu inspiraatiota Nizzasta. Nämä uutuudet esitteli hotellinjohtaja Wilhelm Noschis yli sata vuotta sitten hotellin avajaisilmoituksessa 31. tammikuuta 1914.

Hauskaa menoa jo 1800-luvun alkupuolella

Tämä ei kuitenkaan ollut Helsingin Seurahuoneen ensimmäinen avaaminen, vaan Seurahuone oli toiminut jo 80 vuotta Pohjoisesplanadilla samassa rakennuksessa, jossa nykyään sijaitsee kaupungintalo. Hotellin avaamisesta päätettiin Helsingin Maistraatin kokouksessa 29.11.1827, sillä Helsingistä puuttui tuolloin kelvollinen hotelli ja ravintola.

Seurahuoneella oli maine paikkana, jossa tapahtuivat kaupungin hauskimmat ja merkittävimmät asiat. Näitä tilaisuuksia ja juhlia varten Seurahuoneella oli tuolloin valtava juhlasali, joka mahdutti sisäänsä tarvittaessa kymmenesosan kaupungin asukkaista. Pääkaupunki oli tuolloin vielä pieni, mutta Seurahuone sen viihdemaailman keskus, jossa todella oli elämää. Vuokrasopimuksen päättyessä vuonna 1913 Seurahuone joutui kuitenkin etsimään uusia tiloja. Sellaiset löytyivät lopulta Armas Lindgrenin suunnittelemasta vakuutusyhtiö Kalevan talosta. Kalevan taloa vastapäätä alettiin rakentaa myös uutta rautatieasemaa, joten paikka ei ollut lainkaan hullumpi kansainväliselle hotellille. Hotellin palveluun kuuluikin hakea saapuvien vieraiden matkalaukut junilta.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Hotelli Seurahuone toimi emigranttien ja poliittisten pakolaisten piilopaikkana. Ensimmäinen maailmansota, kansalaissota ja kieltolaki asettivat kaikki omat haasteensa ravintolatoiminnalle. Ratkaisuna suomalainen Wilhel Noschis siirsi Seurahuoneen osakkeet vaimonsa Anna Noschiksen nimiin ja hotellista tuli virallisesti ruotsalaista omaisuutta, joka helpotti toimimista erikoisessa tilanteessa.

Hotellin tiloissa edelleen muistoja vanhoista ajoista

Nykyään asiakkaat eivät tunne kovin hyvin Seurahuoneen historiaa, mutta ovat kiinnostuneita kuulemaan siitä hotelliin asetuttuaan, kertoo hotellipäällikkö Petteri Vitikainen. Erityistä kiinnostusta herättää hotellin turkkilainen kabinetti, joka oli useasti marsalkka Mannerheimin käytössä. Muistona menneistä ajoista kabinetin seinässä on edelleen kaksi aukkoa, jotka oli tarkoitettu henkivartijoille paikoiksi pitää silmällä tilannetta Mannerheimin ruokaillessa ravintolassa.

Hauskat ajat Sociksella olivat vaarassa loppua 1970-luvulle tultaessa, kun vuokranantaja Kaleva nosti vuokran liian korkeaksi. Kaupungin kulttuuriväki ja lehdistö vastustivat Seurahuoneen muuttamista ja keskusteluun otti osaa myös ulkoministeriö. Tilanteen pelastivat Satu ja Leo Vuoristo, jotka jatkoivat hotellin pitämistä muutaman vuoden ajan ja tekivät siellä samalla suuren remontin. Vuonna 1973 he myivät hotellin Elannolle ja tämä aiheutti närää vanhassa asiakaskunnassa. Entisessä komeassa juhlasalissa toimi nyt Café Socis, jonka erikoisuutena oli se, että ravintola oli auki 24 tuntia vuorokaudessa.

Yhden aikakauden päätös

Vanhan omistajasuvun Noschisten aika Seurahuoneella päättyi vuoden 1971 lopussa. Tuolloin Wilhelm oli jo haudassa ja paikkaa johti hänen leskensä, hotellin ja ravintolan valtiattarena viimeiseen asti toiminut Anna Noschis, joka oli tuolloin jo yli 80-vuotias. Omistajanvaihdoksen myötä työnsä hotellissa lopetti myös pääkokki Agnes Salmo, joka myös oli tuolloin jo yli kahdeksankymmenen.

Paikkana hotelli Seurahuone on edelleen olemassa ja sen omistaa nykyään Osuuskunta Tradeka. Tiloissa toimii mm. ravintola Brasserie Le Havre. Sisätilat on entisöity huolella ja vaikutelma on ylellinen kristallikruunuineen ja kullattuine koristeineen, menneen ajan loistoa pääsee siis vieläkin halutessaan ihailemaan. Rakennus siirtyi aluksi Kalevalta Helsingin suomalaiselle säästöpankille, joka kuitenkin kaatui pankkikriisin myötä. Nykyään rakennuksen omistaa kiinteistösijoitusyhtiö Sponda.